Antti Tuisku

Ei vois päivä paremmin alkaa... ~ 09.05.2007

Moi kaikki ja ensinnäkin pahoittelut mun kuulumattomuudesta, olen ollut taas vähän reissaamassa rinkan ja teltan kans tuolla etelässä, ja kotiin palasin vasta nyt.

Kotimatkalla sattui ikävä tapahtuma ja ajattelin tulla siitä tänne kertomaan, jotta jokainen voi ottaa opiksi tässä kyseisessä asiassa, missä meikäläisellä on selkeästi paljon opittavaa.

Olin ajanut parin tunnin verran aamulla autoani, ennen kuin pitkästä aikaa (viimeksi n. 10 pvää sitten) pääsisin kotiin lepuuttamaan jalkojani. Hermo oli kireällä ja kun viimein pääsin kotipihan eteeni, oli mielessä vain kotisohva, joten auto vain kiireellä parkkiin. Edestä tuli taksikuski, joka ei jarrutellut, vaan tuli kylmästi autoni eteen, vaikka parkkeeraaminen oli jo alkanut. Oma vikani oli olla hänen esteenä, mutta kiireessä ja hermo kireällä en antanut tilaa, vaan itsekkäästi jatkoin peruutusta. Kun taksikuski ei vieläkään antanut aikaa parkkeeraamiseeni, meni mulla hermot. Mitä tekee Antti?! Näyttää kansainvälistä käsimerkkiä, huh. Hetken kuluttua auto ajaa takaisin ja aloitamme kiivaan keskustelun siitä, kumpi oli oikeassa, kumpi väärässä. Auton poistuttua paikalta ja jutun jäätyä kesken, otan hänen rekisterinumeronsa ylös ja selvitän hänen puh.nronsa, jotta saan jutun pois mielestä- eihän näin voi aloittaa viikkoa kotona.

Luojan kiitos soitin hänelle. Häpeä nousi kasvoilleni, kun kuulin, että kyydissä oli syöpää sairastava vanha mieshenkilö, joka oli luonnollisesti myöskin nähnyt kyseisen tapahtuman. Ennen puhelua ja sitten puhuttuani hetken, ymmärsin nopeasti, ettei mikään tapahtuma oikeuttanut minua kyseiseen toimintaan. Olen aina ymmärtänyt hermoheikkouteni liikenteessä ja kärsin siitä samasta vaivasta kuin moni muukin suomalainen: auton ratissa elää monesti ihan eri henkilö kuin sen ulkopuolella. Tämän aamuinen kuitenkin avasi silmiäni sen verran, että tulen vastaisuudessa varmasti miettimään usean kerran käytöstäni myös tien päällä.

Halusin kirjoittaa tämän siksi, että ne, jotka tunnistavat itsensä tästä kirjoituksesta, voivat ehkä ottaa opikseen, ja suurimpana: suurimmat pahitteluni taksikuskille ja mukana olleille vanhalle miehelle ja nuoremmalle tytölle- toivottavasti aurinko paistaa teidän päivään vielä tämän ikävän tapahtuman jälkeenkin.

Antti